Toivottavasti olet päässyt nauttimaan upeasta kesästä. Me päätimme ottaa pienen hengähdystauon kesällä ja ladata akkuja syksyä varten loman merkeissä.
Ajattelin, että lomalta palaaminen ei tällä kertaa tuottaisi ongelmia, olenhan luonut itselleni unelmatyön, jota on ilo tehdä. Toisin kuitenkin kävi, tuntui haastavalta palata arkeen ja löytää sama into ja energia tekemiseen kuin mitä koin ennen lomia. Tästä heräsi erilaisia ajatuksia: ”Kyllähän minun pitäisi pomppia ilosta palata unelmatyöhön” ja ”olen laiska ja huono ihminen, koska töihin palaaminen tuntuu vaikealta”.
Onneksi hälytyskellot alkoivat kuitenkin soida ja muistutin itseäni itsemyötätunnon tärkeydestä. Miten puhuisin, jos kyseessä olisi hyvä ystäväni? Tuskin syyttäisin häntä laiskaksi tai huonoksi ihmiseksi. Kun huomaat kärsiväsi tai syyttäväsi itseäsi jostakin, yksi hyvä tapa on juurikin miettiä, miten käyttäytyisit hyvää ystävää kohtaan ja pyrkiä samaan itsesi kanssa.
Tunnetun itsemyötätunnon tutkijan, professori Kristin Neffin mukaan, itsemyötätunnon kokeminen ei juurikaan eroa myötätunnon kokemisesta muita kohtaan. Ensin tulee huomata kärsimys, jonka jälkeen tämä herättää lämpimiä tunteita ja auttamisen halua. Myötätunnon kokeminen sisältää myös ymmärryksen siitä, että kärsimys, epäonnistumiset ja epätäydellisyys kuuluvat elämään.
Itsemyötätuntoisena käyttäydymme samalla lailla itseämme kohtaan kohdatessamme vaikeuksia, epäonnistumisia tai sellaisia puolia, joista emme itsessämme pidä. Sisäisen kriitikon sijaan kannattaa silloin kaivaa esiin itsemyötätunnon ääni. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja oman kriitikon kuunteleminen vain vaikeuttaa tilanteesta ulospääsyä.
Aloin siis puhua itselleni myötätunnon äänellä, kuin hyvälle ystävälle. Ymmärsin, että on ihan ok tuntea lomaltapaluun tuskaa myös unelmien työssä. Nyt olenkin jo päässyt ihan hyvään vauhtiin, luultavasti nopeammin, kuin jos olisi jatkanut itseni syyttämistä.
Työn tuloksena olemmekin toteuttamassa uutta ilmaiswebinaaria, mistä kerromme teille pian lisää!
Ilolla,
Paulina